Page 58 - EMCAPP-Journal No. 12

flicts and the hideous fear of being torn to me olemme oppineet käyttäytymään näin tilan-
pieces. That this may give him a chance of teessa kuin tilanteessa!” (Thrall et al. p.19)
becoming a much better human being, wor- Tuona päivänä Eedenin puutarhassa menetim-
th more than all the glory of his idealized me todellisen identiteettimme Isän rakkaina
image, is a gospel he hears but that for a long lapsina. Ja
time means nothing to him. It is a leap in the olemme etsineet vaihtoehtoisia identiteettejä
dark of which he is afraid.” (Horney, p.109- siitä lähtien. Mikä traagisinta, pelkoon perustu-
110) vien
naamareiden myötä menetämme käsityksen

Whether we call the concept under discussion siitä, keitä olemme. Yritämme löytää itsemme
a false self or idealized image, it is built and suoritukseen perustuvan yrittämisen ja todi-
maintained on a foundation of fear, and letting stelun myötä sen suhteen, että mekin olemme
go of it is equally terrifying. jotain.
All such fear-based effort and searching only re- Tai joku.
minds us of the bulls eye the enemy of our souls Persoonallisuusteoreetikot kehittivät omia käsi-
managed to shoot at the core of our identity. In- tyksiään valheellisesta minästä. Eräs
stead of living life as the Father’s beloved, we are Freudin jälkeen tunnetuimpia psykoanalyytik-
striving to be someone through performance. koja, Karen Horney, tutki ahdistusta ja neuroo-
Robert Mulholland, a Professor of New sia. Hän
muun muassa kehitti käsitteen ihanteellinen
Testament at Asbury Seminary, writes, “If our minäkuva (”idealized image”, Horney, 1945).
false self’s identity is rooted in our performance, Karen
then our value must necessarily be rooted in Horneyn mukaan todellinen, totuuteen pe-
how well we perform” (Mulholland, p.32). We rustuva minä ja itseluottamus vaihdetaan its-
react to pressures from around and within by erakennettuun,
dancing to the music of others, not to the au- ihanteelliseen minäkuvaan. Horney kirjoittaa
thentic tune rising from deep within our heart. edellisen vaikutuksista seuraavasti,
Fear becomes the central driving force in our “Niin kauan kuin ihmisen ihanteellinen minä-
function and life script. kuva [idealized image] pysyy hänelle todellise-
From the Father’s perspective, fear presents the na, hän kokee itsensä tärkeäksi ja muita parem-
starkest contrast against the experience of a maksi, harmoniseksi, siitäkin huolimatta, että
beloved child (Gal.4:4-7; 1.Jn.3:1, 4:18). Being tuntemukset perustuvat illuusioon… Mutta
the Father’s beloved drives out all fear. Being hän välittömästi kokee itsensä uhatuksi, mikä-
the Father’s beloved grounds us in the reality of li hänen kokemaansa tärkeyttä aliarvioidaan ja
our adoption as His child. Our family name has hän joutuu kasvotusten heikkoutensa kanssa…
been changed by the Father’s doing. In His sight, Mikä vielä kauhistuttavampaa, on se, että si-
we are new creations (2.Cor.5:17). And He desi- säisen konfliktin myötä hän pelkää hajoavansa
res truth to our innermost being (Ps.51:6). palasiksi. Tuo kauhun kokemus antaa hänel-
Even though surrendering to the Father’s love le mahdollisuuden tulla paremmaksi, aidom-
may be the most frightening of steps for a heart maksi ja arvokkaammaksi kuin oma luomansa
harassed by anxious, fearful or avoidant at- ihanteellinen minäkuva. Tuo kokemus on va-
tachment, once surrendering, our heart finds pauttava sanoma, jota hän tarvitsee. Mutta se ei
the heart of Christian spirituality: Perfect love merkitse hänelle mitään. Se on hyppy pimeään
(Benner, 2003). From such a place of surrender tuntemattomaan, jota hän pelkää yli kaiken.”
stems anew our identity as the beloved of the (Horney, p.109-110)
Father God. Puhummepa sitten valheellisesta minästä tai
ihanteellisesta minäkuvasta, se on rakennettu
Identity of the beloved ja sitä
In order to conceptualize, who the heavenly ylläpidetään pelon vallalla. Ja siitä irti päästämi-
Father is, and hence begin the change and he- nen on aivan yhtä kauhistuttavaa.
aling process, we must differentiate between the Pelkoon perustuva yrittäminen ja itsemme etsi-
minen muistuttaa meitä siitä, millaisen
57