Page 83 - EMCAPP-Journal No. 13

-It’s easy to talk with you, because you don’t tuvaa kireyttä tai perhosia vatsassa. Liikunta ja
judge me because of that. muu fyysinen toiminta auttavat asiakasta tule-
Almaz did not know how much I wanted to maan kehonsa kanssa kosketuksiin ja kuuntele-
judge her parents, grandparents and culture. I maan, mitä kehossa tapahtuu.
felt like a traitor for not condemning FGM du- Laukaisevien tekijöiden ja kehon moninaisten
ring the interviews. But my hands were tied, reaktioiden tähden asiakkaan on tärkeä oppia
since I was conducting a research interview. elämään tässä hetkessä ja tiedostamaan, että
Instead, I had to learn to listen to and enter hän on nyt turvassa. Myös terapiassa menneen
into their world and complex cultural experi- tapahtumia ja traumoja käsitellessä on ensi-
ences. In hindsight, that was a blessing in dis- sijaisen tärkeää, että asiakas kokee olevansa
guise. These women felt safe to talk about their ”maadoitettu” (grounded), ankkuroitu tähän
childhood trauma and wounds in part because hetkeen.
I would not react, question or judge. “Grounded” (Maadoitettu, ankkuroitu), tarko-
The taboo-nature of the practice as well as the ittaa sitä, että ihminen tuntee oman takapuolen-
fear and shame surrounding FGM leave many sa tuolilla, näkee valon heijastuvan ikkunasta,
to suffer their traumatic experiences in silence. kokee kireyttä lihaksissaan, ja kuulee ulkona
Diane Langberg who, for several decades, has puhaltavan tuulen viiman. Se, että menneisyy-
worked with adult survivors of childhood sexu- den traumaa käsitellessä ihminen pysyy ankku-
al trauma and abuse, speaks of the priority of roituna tässä hetkessä, avaa uusia ulottuvuuksia
establishing a sense of safety. tietoisuudelle siitä, että järkyttävät tapahtumat
The central experiences of childhood trauma todellakin kuuluvat menneisyyteen (Van der
are silence, isolation, and helplessness. Healing, Kolk, 2015, s.70).
then, must involve a restoration of voice, safe Edellisen lisäksi trauma-asiantuntijat ja -tutkijat
connection, and rightful power… Abuse that korostavat sitä, kuinka välttämätöntä on trau-
was sadistic or violent in nature is more harm- makokemusten sanoiksi pukeminen. Parantu-
ful (Langberg, 2003, p.79, 85). minen alkaa sillä, että sanoitamme, mitä tapah-
For any healing of trauma take place, the experi- tui. Silvotun tytön sielu jää usein kokemuksen
ence must be put to words. It must be listened to myötä silvotuksi (Dahlen, 2017). Kantaahan
with grace, respect and understanding. Most of tyttö tapahtuman kauhun yksin sisimmässään,
those who have undergone FGM and live with koska monissa kulttuureissa silpomiskokemuk-
its consequences, remain silent for fear of judg- sesta ei ole lupa puhua. Haastatellut äidit pu-
ment. We must learn to listen with compassion huivat silpomista ympäröivästä salaisuudesta.
in order to understand the phenomenological Almaz kuvasi omaa kokemustaan.
experience of these women. -On todella surullista, että silloinkin, kun
However, while voicing the traumatic experi- asiasta kuulee uutisia, itse täytyy olla aivan
ence in safe context is the first priority, Bessel kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai niin yritän
Van der Kolk takes the matter a step further, olla mielen maailmassa. En voi puhua tapah-
stating, tuneesta avoimesti edes etiopialaisten ystävien
We have discovered that helping victims of trau- kanssa. Silpomista tapahtuu. Ja sitten siitä tulee
ma find the words to describe what has happe- oman elämän suuri salaisuus. Tämä on ensim-
ned to them is profoundly meaningful, but mäinen kerta, kun otan asian puheeksi. Kui-
usually not enough. The act of telling the story tenkin joka kerta, kun siitä puhutaan vaikkapa
doesn’t necessarily alter the automatic physical uutisissa, muistan, että se tapahtui minulle....
and hormonal responses of bodies that remain Minun on niin vaikea puhua siitä asiasta, en voi
hypervigilant, prepared to be assaulted or viola- puhua edes sisarteni kanssa. Olemme syntyneet
ted any time. For real change to take place, the vuoden välein, mutta en voi sanoa heille, ”mui-
body needs to learn that the danger has passed statko sen, kun meidät silvottiin?” Jos sen teki-
and to live in the reality of the present. Our sin, he sanoisivat minulle, “mikä sinua oikein
search to understand trauma has led us to think vaivaa?” (Dahlen, 2011, s.136).
differently not only about the structure of the Ei niin, etteikö Almaz olisi halunnut puhua jo

81