Page 71 - EMCAPP-Journal No. 24
P. 71
that reminded him of his loss. Richard also lempien pi� ensin käsitellä menetystään yksilö-
iden�fied scenes that brought him hope. All terapiassa.
that helped him express his grief and sorrow. Hitaas� Richard oppi ilmaisemaan vihaansa.
By doing that, Richard was crea�ng his own Hän kirjoi� vihakirjeen, jossa hän kuvaili, miltä
trail of grieving through loss. He kept the pho- vihan tunteminen tuntui. Richard myös puki
tos and a�ached them with small notes which kirjeessä sanoiksi, mitä viha oli tehnyt hänelle
described how he had felt, and why the image ja heidän avioliitolleen. Kun Richard lopulta luki
or scene was meaningful. vihakirjeensä terapiassa, hän alkoi itkeä. Vihan
Richard needed to accept, that the path was käsi�ely antoi hänen sydämessään �laa surun
long and unpredictable. At first, he had focused käsi�elylle.
on what he did wrong. As he learnt to speak to Richard piirsi surun kaivon, jonka avulla hän kä-
himself more compassionately, the harsh self- si�eli menetystään. Hän käy� eri värejä kuvai-
cri�cism slowly lost its’ power. lemaan, miltä kaivo näy�. Hän tunnis� suruun
lii�yviä tunteita ja ajatuksia sekä kaivon pinnal-
Richard’s depression and dark night of the soul la e�ä syvemmällä, pinnan alla.
Richard had blamed himself for the car acci-
dent and for the loss of his li�le girl, Sarah. Omassa yössään Richard ymmärsi, e�ei mene-
While he was angry at God, he also felt guilty, tyksen sureminen ollut yksi tapahtuma, vaan
that he could no longer trust in God. Richard matka, joka vei aikaa. Suruprosessin aikana Ri-
knew that faith in God was the essence of being chard tunsi monia tunteita. Hän oppi antamaan
a Chris�an. A�er the accident Richard had itselleen luvan ilmaista näitä tunteita luovin ta-
more doubts than faith. He was disappointed voin. Richard pi� ulkoilusta ja käsi�eli suruaan
with God for having let him down. Guilt, sad- samalla, kun hän käveli luonnossa. Hän o� va-
ness, anger and moments of hopelessness kept lokuvia luonnon maisemista tai yksityiskohdis-
him awake at night. ta, jotka muistu�vat häntä menetyksestä. Ri-
Richard had not experienced such conflic�ng chard tunnis� myös maisemia, jotka toivat hä-
emo�ons about God and himself. He was not nelle toivoa. Kaikki tämä au�oi häntä ilmaise-
sure what was happening to him, his rela�ons- maan surua. Richard rakensi omaa menetyksen
hip with his wife and his faith. Richard experi- ja surun polkuaan, sen monine maisemineen.
enced God as someone who was distant and Hän säily� valokuvat ja lii� niihin pieniä muis-
did not care. Even though he was angry at him- �inpanoja, joissa hän kuvaili tunteitaan ja sitä,
self, Richard acknowledged that his deepest miksi kuva tai maisema oli ollut merkitykselli-
pain and disappointment was with God. God nen.
had been a source of hope and comfort to him. Richardin oli hyväksy�ävä, e�ä polku oli pitkä ja
Richard had wanted to serve God with his life. arvaamaton. Aluksi hän keski�yi siihen, mitä
Yet, God, who could have prevented the trage- hän oli tehnyt väärin. Ankara itsekri�ikki alkoi
dy, did not do so. If God was not protec�ve like hitaas� mene�ää ote�aan, kun hän oppi puhu-
His Word promised, who was He? maan itselleen myötätuntoisemmin.
Richard was terrified about God. How could he
trust someone mighty and powerful, who did Richardin masennus ja sielun pimeä yö
not keep His child safe? What father would do Richard syy� itseään auto-onne�omuudesta ja
that? Furthermore, who could he trust and de- pienen Sarah ty�ären menetyksestä. Hän oli vi-
pend upon, if he could not trust God? Periodi- hainen Jumalalle. Samalla Richard tunsi syylli-
cally Richard agonized over a fear of God beco- syy�ä siitä, e�ei hän enää luo�anut Jumalaan.
ming angry at him, if he told God how he really Richard �esi, e�ä usko Jumalaan oli kris�tyn
felt. Richard was walking through a dark night elämän ydin. Onne�omuuden jälkeen Richar-
of faith, where his beliefs were sha�ered. Whi- din epäilykset olivat vahvemmat, kuin hänen
le he had symptoms of depression, Richard spi- uskonsa. Hän oli pe�ynyt Jumalaan ja koki, e�ä
ritual pain was at the root of many of his sym- Jumala oli pe�änyt hänet. Syyllisyys, suru, viha
ptoms. ja toivo�omuus pi�vät hänet hereillä öisin. Ri-
chard ei ollut aiemmin kokenut niin ris�riitaisia
71
