Page 25 - EMCAPP-Journal No. 6
P. 25
see something new, and that’s how many pictu- stään. Minä kuuntelin rukoillen johdatusta ja
res and installations were born. rohkaisin. Työskentely oli antoisaa meille mo-
lemmille. Lopuksi kehystimme syntyneen ku-
Ritva once had an exhibition in a hospital. Du- van.
ring the exhibition she received a phone call
from a woman with cancer, saying, “I was going ”Elämäni värit” elämänkaari-paperikollaasit
to the surgery, and I was terribly afraid. On my valmistimme ryhmätilanteessa, mihin Anne
way there I watched your works and something ja Seija osallistuivat. He kertoivat, miten tämä
happened. I calmed down and was no longer matka oli heille hyvin kokonaisvaltaisesti arvo-
afraid of the surgery.” kas ja rohkaiseva kokemus.
– To me the nightly words about admitting my
trauma so that I can give it up are a gift. With Kiitollisin mielin laitoimme kollaasit valkoisiin
my husband Erkki’s help I’m building a minia- vitriinikehyksiin.
ture house. Into the house I’m going to put my
life line, my family tree, and pictures, among Taiteilijan luoma teos voi olla siemen jonkun
other things. It’s going to be my “toolbox”. As toisen luovuudelle. Ritva Kososen teoksista on
a child I wished that I could have even a small syntynyt monta runoa, tekstiä, saarnaa ja raa-
home, and that there would be love. The mi- mattutuntia. Teos ”Ystävyyden maja” synnytti
niature will be like a prayerhouse. The prayer ajatuksen rakentaa iso maja, johon voi kiivetä
taught to me by my mother, the Aaronic Bles- oikeita portaita pitkin.
sing, is a particularly dear and valuable pearl in Olen itsekin saanut siemeniä esim. jonkun pu-
my heart. My whole life is present, but now the heen kautta. Yksi sana nousee kuin lahjana ja
foremost thing is thankfulness! alkaa elää. Matkalaukku-sana johti ikään kuin
God’s little maidservant wants to live a life of polulle, missä sain nähdä jotain uutta ja syntyi
prayer and listening. monta kuvaa ja installaatiota.
Kerran Ritvalla oli näyttely sairaalassa. Sen ai-
kana Ritva sai soiton syöpää sairastavalta nai-
selta: ”Olin menossa leikkaukseen ja pelkäsin
suunnattomasti. Matkalla sinne katselin tau-
lujasi ja jotain tapahtui. Rauhoituin enkä enää
pelännyt leikkausta.”
- Yölliset sanat trauman omaksi ottamisesta,
että voin siitä luopua, ovat minulle lahja. Olen
mieheni Erkin avustamana valmistamassa talon
pienoismallia. Sisään aion laittaa mm. elämän-
kaareni, sukupuun ja kuvia. Siitä tulee minul-
le ”työkalupakki”. Lapsena toivoin, että olisipa
vaikka vain pieni koti ja siellä asuisi rakkaus.
Talon pienoismallista tulee kuin rukoushuone.
Äidin opettama rukous, Herran siunaus, elää
erityisen rakkaana ja arvokkaana helmenä sy-
dämessäni. Koko elämä on läsnä, mutta pääl-
limmäisenä on nyt kiitos!
Jumalan pikku piika haluaa kulkea rukoillen ja
kuunnellen.
On a Journey, 1996, installation ritva.kosonen@gmail.com
Matkalla, 1996, tilateos
24
