Page 169 - EMCAPP-Journal No. 6

Christian Psychology alive

ignore certain tasks and to verbally pass them sen ja epäluottamuksen välisestä polariteetista.
over to the man’s responsibility. As a result, Tätä haastatteluissa kuvattiin perusturvalli-
the occurred contentment regarding the rela- suuden puutteena. Henkilökohtainen kasvu-
tionship pushed a positive circle into motion. haaste saattoi liittyä myös edellä mainittuihin
Equally shared housework increased good fee- nuoruuden identiteetin rakentumisvaiheeseen
lings between spouses, which motivated the in- sekä aikuisuuden läheisyysvaiheeseen, minkä
dividuals to take action independently and take onnistuneen läpikäymisen seurauksena yksil-
part in the unfinished housework. Even though ölle avautui mahdollisuus tilannesidonnai-
the sharing of the housework seems to be fairly seen läheisyyteen tai etäisyyteen kumppanin
traditional , it is surprising that the traditional kanssa. Tuloksissa korostui erityisesti se, että
14
11
sharing of the house was not based on gender myönteinen lähentyminen kumppaniin joko
anymore. Now the basis for traditional sharing ylipäätään alkoi tai pääsi jatkumaan siitä, mihin
is capability and personal preference. Becau- se oli parisuhteen alkuvaiheessa jäänyt. Usein
se the woman can handle certain things better elämän ruuhkavuodet olivat haudanneet alleen
than the man, she can concentrate on those in kahden yksilön välisen myönteisesti käynni-
peace and, because the husband masters certain styneen kumppanuuden. Erokriisin pakotta-
things better than the woman, he can concen- mana kehitystehtävien läpikäyminen tihentyi,
trate on those. Both recognized and could name mikä näyttäytyi elämänkaaressa intensiivistä
one another’s areas of responsibility when asked tunnekipua synnyttäneenä vaiheena. Tämän
about it. Mostly, the man’s areas of responsibili- seurauksena merkittävä osa haastateltavista si-
ty were matters of the car, building and finances, irtyi yhdessä puolisonsa kanssa generatiiviseen,
whereas the woman’s areas of responsibility yhteisön hyvinvointia edistämään pyrkivään
were social life, tidiness and managing the food. vaiheeseen.
Both parents took equal responsibility for
transporting the children to day-care, school Kotityönjaon oikeudenmukaistaminen
and hobbies; this often also happened regarding Henkilökohtaisen identiteetin vahvistumisella,
daily grocery shopping, cooking, cleanliness johon liittyi usein myös kristillisen vakaumuk-
and renovating and upkeep of the house. sen syventymistä, sekä kommunikaatiotaitojen
Sharing the housework responsibilities has con- kehittymisellä oli selkeitä myönteisiä vaikutuk-
gruences and differences with the principles in sia puolisoiden väliseen kotityönjakoon: omien
Parsons’ theory. The goal of the theory was to toiveiden tunnistamisella sekä niiden ilmaise-
prove that the family system works best when misella tehtävänjako saatiin tasattua aiempaa
both parents stay within the gender roles’ func- oikeudenmukaisemmin. Pikkulapsivaiheen
tional areas of handling tasks by relying on the aikana vakiintuneen kotityönjaon muuttami-
generality of the gender-based sharing of the nen ennen erokriisiä osoittautui tulosten va-
housework and idealizing this structure. Par- lossa haastavaksi. Havainto liittyy teoriaviite-
15
sons claimed that the man is the manager in kehyksen toiseen juonteeseen: Parsonsin teo-
charge of the relations outside the family and he rian mukaan naisen suuntautuminen kotiin ja
is the breadwinner for the family. The woman perheeseen juontuu pohjimmiltaan lapsen so-
is in charge of the cohesion within the family, siaalisesta kehityksestä, jossa biologispohjaiset
which consists of the biologically-based tasks perusteet – raskausaika, lapsen synnyttäminen
such as giving birth and nursing along with ja imettäminen – kiinnittävät äidin luontaise-
12
sti lapseen. Näkemys pitää pikkulapsivaiheen
osalta edelleen paikkaansa: Suomessa yhdek-
sänkymmentäneljä prosenttia vanhempainva-

14 I.e. Oinas 2010, 12, 151; Turpeinen & Toivanen 2008, 11 Erikson 1977, 234–237.
13, 127; Jalovaara 2007, 24; Kiiski 2006, 188. 12 Parsons & Bales 1956, 18, 27, 37; Freud 1971, 87–109;
15 Parsons & Bales 1956, 9. Freud 1964, 285–290.
168