Page 88 - EMCAPP-Journal No. 6
P. 88
Christian Psychology
ted that she was boring company for the child. saamaan paremman lapsuuden kuin äidillä oli.
The group was very important to both of them Seuraavilla kerroilla ryhmän tuella äiti osoit-
and occasionally it was the only weekly social ti suruaan ja oman isän ikävää, mutta samalla
contact. hän ja hänen suhteensa vauvaan vahvistuivat
The theme for the final group sessions was silminnähden.
weaning and separation. The mother reflected Terapian keskijakson aikana äiti käsitteli edel-
on this experience in relation to her own sepa- leen suruaan isättömyydestä, mutta vauva pi-
ration experiences. The pain rose especially in ristyi aina ryhmään päästyään. Äiti harmitteli
her mind about her own father’s sudden disap- olevansa tylsää seuraa hän vauvalle. Molemmil-
pearance and the time after that when she was le ryhmä oli hyvin tärkeä ja saattoi ajoittain olla
left alone with her emotions and she was not ainoa sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisu-
able to speak about it with anyone. While thin- us.
king of her past the mother was, nevertheless, Ryhmän loppujakson aikana ryhmän teema oli
increasingly available to her infant and was able ero ja päättyminen. Tapauksen äiti reflektoi tätä
to read her messages and to answer them. Their kokemusta suhteessa omiin erokokemuksiinsa.
mutual enjoyment of each other became more Erityisesti hänen mieleensä nousi kipu oman
visible. isän äkkinäisestä häviämisestä ja ajasta sen jäl-
keen, jolloin hän jäi täysin yksin tunteittensa
Observations about mother’s and infant’s in- kanssa eikä saanut puhua asiasta kenenkään
tegration to normal life kanssa. Samanaikaisesti menneisyytensä poh-
The follow-up appointments continued over dinnan kanssa äiti oli kuitenkin yhä enemmän
six months. The mother was sober during the lapsensa saatavilla ja pystyi lukemaan tämän
whole process and found a new social network viestejä ja vastaamaan niihin. Äidin ja lapsen
in a small congregation. The follow-up therapy molemminpuolinen ilo toisistaan tuli näky-
focused on continuing to work with grief, con- vämmäksi.
necting to normal life and developing a new so-
cial network. The therapy process was recollec- Havainnot äidin ja lapsen integroitumisesta
ted when the mother, the child and the therapist normaalielämään
together watched videos concerning group ses- Seurantakäynnit jatkuivat vielä yli puolen vuo-
sions. The mother reflected on the beginning: den ajan. Äiti pysyi koko prosessin ajan irti
“The untreated traumas were like an attack on päihteistä ja löysi uuden sosiaalisen verkoston
me, because the heavy experiences at the begin- pienestä seurakunnasta. Jatkoterapia kohden-
ning of the pregnancy also revived the monsters tui surutyön jatkamiseen, normaaliin elämään
of the past after the child’s birth… Now I see liittymiseen ja uuden sosiaalisen verkoston ke-
how tired, depressed and in my own world I hittymiseen. Terapiaprosessia muisteltiin, kun
have been, but I needed peace to grieve.” katsottiin yhdessä videotallenteita ryhmästä.
Äiti pohti alkuaikoja seuraavasti: ”Aikaisem-
Reflection mat pahat kokemukset ikään kuin hyökkäsivät
The case study confirmed ideas within attach- kimppuuni, koska uudet pahat tapahtumat ras-
ment theory that group therapy, where the mo- kauden alussa herättivät ne henkiin. Nyt ym-
ther felt safe, helped her to recover from her märrän, miten väsynyt, masentunut ja omissa
traumatic experiences and to concentrate on maailmoissani olin, mutta tarvitsin rauhan sur-
present tasks of mothering. The article empha- ra.”
sizes the usefulness of AAI in practice. It hel-
ped the therapist to observe the mother’s story Pohdinta
and experiences in later therapy. It also helped Tapaustutkimus vahvisti kiintymyssuhdeteo-
the therapist to keep in mind at the same time riaan liittyviä pohdintoja siitä, että äidin tur-
both “the hurt inner child within the mother” valliseksi kokema ryhmäterapia auttoi häntä
and the real infant here and now. The mother toipumaan traumaattisista kokemuksistaan ja
behaved incoherently at the beginning, but with keskittymään nykyisiin äitinä olemisen tehtä-
87
